Yearly Archive: 2017

En säästä ensin enkä ota vippiä

säästäminen ja velka

Tuloni ovat epäsäännölliset, koska käyn töissä vain kesäisin. En siis tiedä etukäteen, kuinka paljon voin säästää rahaa. Nostan opintotukea 12 kuukautta vuodessa, ja maksan sillä asumiseni ja syömiseni. Tämän takia olen voinut säästää suurimman osan palkastani. Osa toki kuluu harrastuksiin ja vaatteiden ostoon.

Nyt olen kuitenkin opintojen loppuvaiheessa, joten opintopisteeni eivät enää riitä opintotuen nostamiseen kaikille kuukausille. Syyskuussa aion aloittaa diplomityön kirjoittamisen, enkä pysty tekemään sitä nykyisessä kesätyöpaikassani. Jos en löydä töitä, eteen voikin tulla tilanne, jossa joudun tekemään diplomityön opintotuella tai muulla lainalla, ja maksamaan opintotukea myöhemmin takaisin.

Tämä ei ole taloudellinen katastrofi. Opintotuet tarvitsee palauttaa vasta seuraavan vuoden toukokuussa, ja olen varma että siihen mennessä olen valmistunut ja löytänyt työpaikan. Säästösumma tuolta ajalta jää kuitenkin pieneksi. Jos taas löydän palkallisen diplomityöpaikan, syyskuussa käsissäni on ylimääräistä rahaa, joka täytyy tuupata rahastoihin ennen ensimmäistä palkkapäivää.

Epäsäännöllisten tulojeni takia en ole määrittänyt tiettyä kuukausittaista säästösummaa. Sijoitan ne rahat, jotka vaikuttavat olevan ylimääräisiä.

Säästämistä aloittelevia ihmisiä suositellaan kuitenkin toimimaan päinvastoin. Jos tili kuluu tyhjäksi aina ennen palkkapäivää, kannattaa tietty siivu siirtää säästötilille heti palkkapäivän jälkeen. Näin tulee huomaamattaan tinkineeksi menoistaan ja säästäneeksi rahaa. Mikä parasta, säästämisen voi automatisoida ja siirtää kuukausittain tietyn rahasumman johonkin rahastoon. Silloin ei tarvitse miettiä sijoittamistakaan.

Tässä “maksa itsellesi ensin” -periaate meneekin metsään.

Kun säästämisen automatisoi, kuukausittainen säästösumma pysyy samana, vaikka tulot kasvaisivat tai menot pienenisivät.
Säästäjä voikin tuudittautua säästämään esimerkiksi 10 prosenttia palkastaan, ja tuhlaamaan loput. Todellisuudessa säästäminen, kuten muutkin taidot, kehittyy ajan myötä. Ehkä säästäjä pystyisi laittamaan syrjään 30 tai 50 prosenttia palkastaan elämänlaadun kärsimättä, mutta ei vain tule ikinä kokeilleeksi sitä? Itse ajattelen, että jokainen kuluttamani euro on säästämiseen korvamerkityistä rahoista pois, mikä saa minut harkitsemaan jokaista ostosta.

Automatisoidussa säästämisessä on kuitenkin hyviä puolia. Kun sijoittaminen tapahtuu automaattisesti, sijoituksia ei tarvitse seurata. Sijoitussummien päättäminen kerran kuukaudessa houkuttaa minua muuttamaan sijoitussuunnitelmaani. Jos päädyn poukkoilemaan sijoituskohteesta toiseen, menetän lopulta tuottoja myyntikulujen takia. Siksi aion kokeilla säästämisen automatisointia heti kun tuloni vakiintuvat. Suosittelen tätä myös monille muille, erityisesti nuoremmille. Nuoret ottavat nykyään enemmän pikavippejä, joka kertoo osaltaa ongelmasta, johon tämäkin idea voisi auttaa helpostikkin alun jälkeen.

Älä pyri tiettyyn kuukausittaiseen säästösummaan, vaan pyri tekemään parhaasi.